Kiss my Topinpuisto!

8.4.2019 | Johanna Raitis, yliopisto-opettaja, Turun Yliopisto

Helmikuun 11. päivänä kansainvälinen opiskelijaryhmä matkasi bussilla Kunstenniemen leirintäalueelle Rymättylään. Mukana oli korkeakouluopiskelijoita Suomesta, Englannista, Italiasta, Ranskasta, Saksasta, Espanjasta, Perusta, Vietnamista ja Iranista. Matkalla satoi räntää ja matkustajia ihmetyttivät saariston seesteisyys ja talviset maisemat. Perillä räntäsade oli muuttunut lumisateeksi. Meitä olivat vastassa kaksi isoa villakoiraa ja paikan isäntä. Saimme avaimen ja lähdimme vaeltamaan kohti määränpäätämme; mökkiä, jossa tulisimme viettämään seuraavat kaksi vuorokautta innovoiden tulevaisuuden Topinpuistoa.  Ilmapiiri oli innostunut mutta myös jännittynyt. Tehtävämme oli haastava ja kiertotalous oli aiheena monelle uusi.

Edellisillä viikoilla olimme järjestäneet kiertotalouden työpajoja, tutustuneet Vierailukeskus Kahmariin, tehneet kiertoajelun Topinojalla ja kuulleet alueen tulevaisuuden suunnitelmista. Meille oli esitetty neljä haastetta alueen kehittämiseen liittyen ja tehtävämme oli nyt löytää niihin ratkaisuja.

Leirillä työtä tehtiin ahkerasti pienryhmissä. Työt etenivät innovaatioprosessille tyypillisellä tavalla; aaltoillen ja tunneskaalan eri ääripäitä hipoen. Prosessi ja menetelmät ideoiden luomiseen, kehittämiseen ja jalostamiseen käyttökelpoisiksi ratkaisuiksi olivat teoriassa selviä, mutta käytännössä hankalampia. ”Kill my darling” -menetelmä, eli ensimmäisen idean kyseenalaistaminen vaati paljon ponnisteluja. Kireä aikataulu, mökin ajoittain huono nettiyhteys sekä edessä häämöttävä esitys toimeksiantajalle toivat lisäpaineita.

Mitä kaikkea 48 tunnissa voikaan kokea ja oppia! Opiskelijoiden kasvanut ymmärrys kiertotalouden merkityksestä ja siinä piilevistä mahdollisuuksista on helppo listata. Aiheesta opittiin paljon, mutta niin opittiin myös omista kyvyistä ja kehittämiskohteista. Rakentavan palautteen antaminen, tiimihengen ja positiivisen ilmapiirin luominen, työskentely monikulttuurisessa tiimissä, erilaisuuden arvostaminen ja hyödyntäminen, omien resurssien tunnistaminen, projektityön aikatauluttaminen… Kaikki ovat tärkeitä oppeja tulevaisuuden työuraa ajatellen.

Monen unohtumattoman kokemuksen, kuten jäällä kävelyn, saunomisen ja avannossa uimisen lisäksi, käteen jäi siis myös huomattava määrä tietotaitoa. Kuka tietää miten nämä nuoret tulevat leirillä oppimaansa hyödyntämään. Oman kotimaan kiertotalouden haasteet ja kehityskohteet ainakin tunnistettiin. Saattaisiko leirillä olla myös vaikutusta opiskelijoiden valintoihin ja suuntautumiseen työelämässä?

Kurssi sai päätöksensä Vierailukeskus Kahmarissa, jonne opiskelijat palasivat esittelemään työnsä hedelmät Topinpuiston edustajille. Esityksiä oli helppo seurata annettujen teemojen avulla, ja opiskelijat olivat saaneet paljon uusia ajatuksia, jotka olivat toimeksiantajalle toistaiseksi tuntemattomia oivalluksia. Inno-leiri oli molemminpuolinen ilo, jossa opiskelijat saivat konkreettisesti tutustua toimeksiantajan haasteisiin ja harjoitella ratkaisutehokkuutta, ja jossa Topinpuisto sai uutta näkökulmaa ongelmien ratkaisuihin. Topinpuisto antoi opiskelijoille rakentavaa palautetta positiivisessa ilmapiirissä ja Vierailukeskus Kahmariin levittyi onnistumisen fiilis. Nyt on saatu taas aikaan ja paljon.

Johanna Raitis
Yliopisto-opettaja
Turun Yliopisto
johanna.raitis@utu.fi

* inno-leiri on osa Turun kauppakorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun yhteistä Inno58-kurssia, jonka tavoitteena on kehittää ideoita, konsepteja ja ratkaisuja yritysten haasteisiin. Ohjaajina kurssilla toimivat Johanna Raitis Turun yliopistosta ja Emmanuel Querrec Turun ammattikorkeakoulusta.

Oliko artikkeli kiinnostava? Jaa se somessa: facebook twitter linkedin